Kukaan tuskin voi unohtaa tapaninpäivänä 2004 tapahtunutta, koko maailmaa järkyttänyttä luonnonkatastrofia - Intian valtameren maanjäristystä, josta seurasi suurta tuhoa aiheuttaneet hyökyaallot. Tsunami vei yli 230 000 ihmisen hengen ja tuhannet menettivät kaiken omaisuutensa. Kammottava ja todella surullinen päätös joulupyhien vietolle.
Vaikka itse olinkin vielä pieni tyttö tuolloin, muistan järkyttyneeni tuhojen laajuudesta ja miettineeni tsunamia monen monta kertaa myöhemminkin. Muistan uutisoinnin keskittyneen pitkälti Thaimaahan, koska menehtyneiden joukossa oli paljon eurooppalaisia. Sri Lanka ei muistaakseni ollut tsunamin johdosta otsikoissa kovinkaan näkyvästi, täällä nimittäin vain pieni osa menehtyneistä sattui olemaan turisteja... Indonesian jälkeen seuraavaksi eniten tuhoa tsunami kuitenkin teki täällä, etenkin Sri Lankan itärannikolla.
Vaikka itse olinkin vielä pieni tyttö tuolloin, muistan järkyttyneeni tuhojen laajuudesta ja miettineeni tsunamia monen monta kertaa myöhemminkin. Muistan uutisoinnin keskittyneen pitkälti Thaimaahan, koska menehtyneiden joukossa oli paljon eurooppalaisia. Sri Lanka ei muistaakseni ollut tsunamin johdosta otsikoissa kovinkaan näkyvästi, täällä nimittäin vain pieni osa menehtyneistä sattui olemaan turisteja... Indonesian jälkeen seuraavaksi eniten tuhoa tsunami kuitenkin teki täällä, etenkin Sri Lankan itärannikolla.
Olen jutellut asiasta paikallisten kanssa. Kysynyt, missä he olivat
hyökyaaltojen iskiessä. Olen kuullut tarinoita pelastautumisesta, muiden
pelastamisesta ja valitettavasti myös heistä, ketkä eivät selvinneet. Suuri määrä ihmisiä katosi jäljettömiin. Mulle on näytetty taloja, joiden katoille kiivenneet pelastuivat sekä rakennuksia, joita on jouduttu rakentamaan uudestaan.
Merelle katsellessani asia palaa mieleeni lähes joka kerralla. Mitä itse
tekisin, jos rantaviiva lähtisi nyt vetäytymään ja monien metrien
korkuiset aallot lähestyisivät? Siinä olisi elämä
pienestä kiinni. Ehditkö rakennuksen katolle, saatko kiinni tolpasta,
onnistutko kiipeämään puuhun, viekö virta mukanaan?
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin tuhojen laajuus hahmotettiin. Paikallinen matkatoimiston omistaja kertoi mulle olleensa tapahtumahetkellä Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa, missä hyökyaallot eivät aiheuttanut juurikaan tuhoa, kun hätääntyneet asiakkaat alkoivat soitella hänelle. Puhuttiin tulvivasta vedestä, virrasta joka vie ihmisiä ja autoja mukanaan, siitä että matkaseuralaiset ovat kadonneet. Naisen oli mahdotonta ymmärtää, miten vakavasta asiasta oli kyse. Mahdotonta sen ymmärtäminen taisi olla kaikkialla muuallakin aluksi.
Video on osittain aika järkyttävä eikä missään nimessä millään tavaa mieltä ylentävä, joten jos et halua menettää iloista fiilistä niin en suosittele katsomaan.
Tämä ei nyt todellakaan ollut mikään ihan perinteinen postausaihe, mutta
halusin kirjoittaa ajatuksiani tästä, sillä se on niin vahvasti läsnä
täällä. Ainakin mun mielessä. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava
päivä tuo tullessaan, joten eletäänhän täysillä ja nautitaan siitä mitä
meillä on. ♥ Osanottoni, jos joku läheisiä tai tuttuja tsunamissa menettänyt sattuu tämän lukemaan.
Tuo on kyllä painunut omaankin muistiin, erityisesti koska isäni sai työkomennuksen lähteä työkeikalle Thaimaan Khao Lakiin heti tapahtuneen jälkeen. Kuulemma jossain Intian valtameren pienillä saarilla säästyi luonnon varassa asuvia heimoja, koska he osasivat lukea eläinten (esim. lintujen) käyttäytymisestä merkit tulevasta hyökyaallosta. Perimätietona kulkenut heimoissa... Kiipesivät sitten korkealle suojaan ennenkuin aalto iski.
VastaaPoistaMoi Venla ja kiitos kovasti kommentista! Voi, sun isää ei varmaan odottanut kivat maisemat työkomennuksella. :( Mullakin tosiaan tapahtuma jotenkin jäi vahvasti mieleen kummittelemaan ja tänne Sri Lankaan tullessa on taas nostanut päätään, kun monet jutut on konkretisoituneet uuden näkökulman myötä. En tiennytkään tosta, että jotkut heimot onnistuivat pelastautumaan noin! Tosi mielenkiintoista, kiitos kiinnostavasta infosta. :) Todella jännä myös toi, että eläimet pystyvät aistimaan luonnonkatastrofeja!
PoistaMinäkin olin niin pieni kun tsunami tapahtui, mutta muistan sen vielä kuin eilisen. Tuntuu niin uskomattomalta:( Oot niin oikeessa, aina pitää muistaa elää täysillä, kuin olisi viimeinen päivä :) Koskettava ja tunteita herättävä postaus <3
VastaaPoistaTollaset jutut mitkä on aikanaan järkyttäny kovasti niin jää kyllä mieleen! Älä muuta sano, järjetöntä minkälaisen tuhon yks luonnonkatastrofi voi saada aikaan.. Kiitos ihana Roosa <3
PoistaTodella hyvä postausaihe! Mäkin muistan kyllä kun olin pikkutyttö kuin tämä tapahtu ja olihan se ihan käsittämätöntä :/ Jokainen päivä pitää elää niinkuin se olisi viimeinen, joskus se nimettäin on :( <3
VastaaPoistaKiitos Niina, kiva että oot tota mieltä! :) Oikeassa olet. <3
PoistaIhan kauhea tämä tapahtuma. Hyvin olit siitä kirjoittanut ja oikein mielenkiintoinen postausaihe. Tottakai tälläinen kulkee mielessä kun itse on alueella missä se on tapahtunut :/
VastaaPoistaNiin oli :( Kiitos Viivi <3 joo nimenomaan, täällä kun kuulee oikeita tarinoita ja näkee kärsineitä paikkoja niin tulee kyllä väkisinkin asia mieleen!
PoistaKarmiva mutta hyvä postaus! Muistan tämän tapahtuman itsekkin. Mun ylä-asteella oli kans yks poika ketä menetti koko perheensä tuolla tsunamissa, eikä hän ollut siitä vieläkään toipunut kunnolla.. Ihan kauheeta. Toi video oli kanssa tosi surullista katseltavaa :-(
VastaaPoistaKiitos Janica kovasti <3 oi miten ikävä kuulla, tosi surullista. Kauhea kohtalo jäädä henkiin ainoana perheenjäsenenä, varmasti aika mahdotonta toipuakaan täysin koskaan tollasesta äkillisestä menetyksestä.. :'(
PoistaMuistan kyllä tuon päivän edelleen, vaikka nuori silloin olikin ja kukaan tuttuni ei siellä ollut. Hienoa, että kirjoitit tästä aiheesta, vaikka onkin ihan kamala aihe nämä hetket monesti unohtaa vähän turhankin nopesti maailmalla :/
VastaaPoistaMulla tosiaan myös jäänyt vahvasti muistoihin ja totta puhut, elämä kyllä jatkuu katastrofien jälkeenkin. Kiitos Saara kommentista, kiva että kiinnosti lukea vähän synkemmästäkin aiheesta postausta <3
PoistaMustakin tää oli tosi hyvä postausaihe, vaikkakin tietenkin todella järkyttävä ja surullinen. Voi kamala tuota videota ja voi kamala niitä muistoja, jota itselle tulvii mieleen asiaan liittyen :( En itse tsunamia joutunut kokemaan enkä menettänyt siellä ketään läheistäkään, mutta nuorempana kaveerasin henkilön kanssa, joka oli perheensä kanssa Thaimaassa tsunamin sattuessa ja hän sekä hänen nuoremmat sisaruksensa jäivät siellä sitten orvoiksi. Hänen kauttaan jotenkin koko juttu kosketti erityisen paljon :/
VastaaPoistaSe on kyllä niin totta, että huomisesta ei voi koskaan tietää. Mitä vaan voi tapahtua. Siks olis niin tärkeää elää tässä hetkessä ja nauttia siitä, koska oikeastaan just tää hetki on ainoa varma asia mitä meillä on. Ite ihan tietoisesti oon pyrkinyt opettelemaan paremmin tota taitoa, se kun ei aina oo helppoa - etenkin jos on tällänen stressaaja ja yliajattelija kun mä :D
Lopuks pakko vielä sanoo vau tolle kuvalle, niin upea! Mä niin rakastan merta ♥ Tietyllä tavalla se voi olla arvaamaton ja pelottava kaikessa suuruudessaan ja tuntemattomuudessaan, mutta silti jotenkin se on niin rauhoittava ja lumoava ja sellanen, että jos on huono fiilis niin meren rannalle kun menee niin omat murheet alkaa tuntua tavallaan tosi pieniltä tässä maailmassa ja ainakin osa niistä huuhtoutuu pois aaltojen mukana.
Erika
PS.Apua miks mun kommentit on aina ihan romaaneja? :'D
Niin kiva oikeasti kun sun kommentit on aina kirjoitettu niin ajatuksella! :) Näistä saa itekin uutta ajateltavaa ja nää vähän niinkun täydentää näitä mun postauksia, on kiva saada myös jonkun toisen näkökanta asiaan! :)
PoistaToi video on kyllä aika järkky, hirveä kun kaikkea mahdollista vyöryy veden mukana sekaisin ja ihmiset tekee kaikkensa selviytyäkseen.. Mietin kanssa niitä jotka tossa videossa oli siellä rantavedessä seisomassa sen aallon iskiessä, tiesivätköhän miten vakava juttu oli kyseessä vai ajattelivatko vähän pulikoida aalloissa..?! :S Voi miten surullista tuo sinun tutun perheen kohtalo :'( Toivottavasti lapsille löytyi hyvät huoltajat sukulaisista, tutuista tai muualta ja ovat pystyneet jotenkin jatkamaan elämää.. <3
Totta puhut, valitettavasti toi hetkessä eläminenkin vaan on monesti helpommin sanottu kuin tehty. Se on kyllä ihana fiilis kun välillä havahtuu siihen, että oikeasti nauttii vaan siitä hetkestä eikä mieti mitään muuta :) Yliajattelu on kyllä paha, se tekee kaikista asioista vaan monimutkaisempia ja saattaa huomaamattaan kehittää jotain ongelmia mitä ei muuten olisi edes ollut. :D
Toi kuva on tästä meidän hotellin rannasta otettu ekana vai tokana iltana täällä. Meri on munkin mielestä todella kaunis ja tykkään vaan istuskella katselemassa sitä välillä. :) Itsekin oon just ajatellut että arvaamatonhan se saattaa toisinaan olla ja voimattomaksihan ihminen jää luonnon näyttäessä voimansa! Mutta tosiaan munkin mielestä meressä on jotain rauhoittavaa. :)
Kiitos taas kerran kivasta kommentista ja hei oikein mukavaa nimipäivän iltaa sulle Erika! ♥
Kiva ettei mun romaanit rasita :'D Jaksat aina vastata niihin ajatuksella takaisinkin, se on tosi mukavaa! Ja voi kiitos paljon, ihana yllätysonnittelu! Piristit kyllä kovasti mun iltaa ♥
PoistaErika
Hahah yritän ainakin, monesti saatan vastata puhelimella lyhyempiin kommentteihin mut sit pitää ihan odottas että pääsen koneen ääreen näpyttelemään vastausta sun kommentteihin ;D ei todellakaan rasita, nää kommentit on mulle iso ilo <3 hei ihana että huomasit tän vielä tänään, niin toivoinkin! Kalenteria selatessa satuin huomaamaan sun päiväs nii toivoinki onnittelun ilahduttavan :)
PoistaIhan kamalaa ;( Itse olin vielä melko pieni silloin kun tuo tsunami tapahtui, mutta muistan kyllä selvästi ne kaikki uutisoinnit aiheesta ja ymmärsin miten vakavasta asiasta oli kyse.. Varmasti tuollaiset asiat nousevat mieleen kun itse olet siellä nyt, mutta täytyy kuitenkin muistaa että noin pahoja luonnonkatastrofeja tapahtuu todella harvoin, ja olet varmasti ihan turvassa siellä! <3 Olen samaa mieltä että tämä oli hyvä aihe kirjoittaa, sillä koskaan ei tosiaan voi tietää mitä tapahtuu :(
VastaaPoistaMulla on kans jäänyt mieleen vaikka tolloin ei mitkään uutiset kiinnostaneetkaan, että kun tästä tuli telkkarissa uutisia niin se jotenkin piirtyi verkkokalvolle ja jäi mieleen! Oot oikeassa, eikä elämässä auta alkaa pelkäämään, muuten jää vaan kaikki jutut kokematta ja tekemättä ♥ Kiva kuulla että postausaihe oli sunkin mielestä hyvä, kiitos Tuuli kommentista ♥
PoistaVarmasti tullut siellä asia enemmän mieleen ja todella hyvä postaus aiheesta :) Mä muistan kanssa varmaan ikuisesti aiheesta uutisoinnit silloin 2004, se oli ihan kamalaa kuinka joka paikasta kokoajan tuli uutta tietoa ja uusia kuvia aiheesta :( Olenkin usein miettinyt, että tuolla asuvilla se varmasti pysyy loppuelämän ajan isona piirteenä heidän luonteessaan ja muistoissaan, joita jaetaan. On varmaan oikeasti mielenkiintoista jutella heidän kanssaan näistä muistoista :)
VastaaPoistaKiitos Anette! Älä muuta sano, aluksi sitä tuhoa ei tosiaan hahmotettu mutta sitten nopeasti lähti tieto, kuvat ja uutiset leviimään, mäkin muistan kun koko ajan tuli uutta infoa uhreista ja tuhoista =( Ihan totta, tuo oli niin iso asia ja monet menettivät niin paljon, että tapahtuma painuu varmasti ikuisesti mieleen. On ollu kyllä tosi mielenkiintosta jutella tästä vaikka vähän arasti asian otan esille kun ei voi ikinä tietää mitä joku on silloin käynyt läpi enkä halua kuitenkaan olla liian tunkeileva!!
PoistaMun mielestä tosi hyvä postausaihe, tykkään kun sun blogissa on syvällisiä ja kevyempiä juttuja molempia<3 <Oon kattonut tosi paljon dokumentteja ja elokuvia tästä aiheesta ja aina se koskettaa yhtä paljon. Mulla on tuttuja, jotka olivat tuolla tsunamissa, säilyi kyllä hengissä, mutta loukkaantui tosi pahasti.. En osaa edes kuvitella kuinka tuommonen jää paikallisten sydämiin ja mieliin.. :(
VastaaPoistaKiva että tykkäät, mustakin on kiva lukea sellasia blogeja mistä löytyy vähän muutakin kun pinnallista juttua :) säkin oot just sopivasti raottanu omaa elämääs lukijoille <3 mä oon kanssa jotain dokumentteja kattonu mutta haluaisin kattoa enemmän! Jos sulla on jääny mieleen joku hyvä mitä vinkata niin anna tulla! :)
PoistaAi kauhea.. :'( hyvä että sun tutut säilyivät hengissä kuitenkin, se on tärkeintä <3 tuolla jos sattui olemaan varsinkin veden varassa niin varmasti monet esineet ja puut yms ovat helposti saattaneet teloa :((