I'm back

Ai kamala mikä jättibreikki mulla on ollut tästä blogista. Edellisessä postauksessa melkein parin kuukauden takaa kerroin sairastuneeni, ja se sama helkkarin flunssa on edelleen enemmän tai vähemmän päällä. Fiilis on ollut toisinaan sairastelun takia vähän alakuloinen ja oon ehkä ollut muutenkin pikkuisen hukassa. Mun ei ollut tarkoitus jättää blogia näin pitkäksi aikaa huomiotta, mutta tauon venyessä motivaatio laski ja kynnys kirjoittaa nousi yllättävän korkeaksi. Nyt oon kuitenkin takasin linjoilla ja yritän postailla jotenkin säännöllisesti, kuitenkin mitään stressiä ottamatta. Toivottavasti te ootte siellä vielä! ♥ ♥

Nää kuvat ei suinkaan ole ihan viime aikoina napattu, vaan pian mun Sri Lankasta paluun jälkeen heinäkuussa. Mun kuva-arkistoista löytyy useat muutkin julkaisematta jääneet kuvat.. Noh, ehkä on ihan ok julkaista myös kesä- ja syksykuvia talvella, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

On tässä myös sellainen iloinen asia päässyt tapahtumaan, että valmistuin syyskuun lopussa restonomiksi. Tulevaisuuden suunnitelmat on vielä vähän auki ja nyt tuntuu ihan hassulta, kun oon vaan aina ollut koulussa, mutta eiköhän nää hommat tästä selkeydy!

Mitä teille kuuluu? Onko mitään kivoja viikonloppusuunnitelmia? Palataan taas mahdollisimman pian ♥  

Elokuun ensimmäinen

Heipat taas pitkästä aikaa ja ihanaa elokuun alkua kaikille! Täällä blogissa on ollut mun Suomeen paluun jälkeen vähän hiljaisempaa, koska oon ollut lähes koko ajan menossa ja postausten suhteen on muutenkin ollut pää vähän jäässä. Mitä vähemmän tänne kirjoittelee, sitä isompi kynnys on aina tulla postailemaan kun se homma ei tuu niin rutiininomaisesti. No joka tapauksessa, täällä ollaan taas ja mulla on vaikka kuinka paljon kuviakin odottamassa tulevia postauksia!

Tähän kesään on mahtunut vaikka mitä kivaa - paljon ulkona oleilua, kavereiden näkemistä, kivoja työpäiviä, hyviä ilmoja, road trippejä, terassireissuja, hyvää fiilistä ja unelmointia. Vielä kun ehtisi mökkeilemään! Mulla tosiaan ei enää syksyllä jatku koulu, saan restonomin paperit käteen ja voin tehdä mitä ikinä haluan. Se on jännä tunne, kun ei ole vielä mitään selkeitä suunnitelmia, mutta nautin nyt tästä vapauden tunteesta ja mietin rauhassa seuraavaa siirtoani. Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen tähän vaiheeseen ja mun elämään, kaikki on kivasti tasapainossa ja mistään stressistä ei oo tietoakaan.

Kuvat: Ani / naked truth

Nää kuvat napattiin parisen viikkoa sitten, kun otettiin Anin kanssa auto alle ja huristeltiin Hollolaan. Meillä oli tarkoituksena mennä ihastelemaan ja kuvailemaan Kiikunlähteelle, joka on kirkas turkoosivesinen luonnonlähde, mutta jostain syystä meidän käyntikerralla se näytti ihan normaalilta lammelta, ei todellakaan mitenkään erityiseltä. Siellä on kuulemma viimeaikoina tehty jos jonkinlaista ilkivaltaa, esimerkiksi heitetty vaahtosammutin sinne lähteeseen.. Miksi kaikki kaunis pitää tuhota?? Päätettiin sitten ajaa auto läheisen pellon laitaan ja kuvailla siellä. Tykkään näistä kuvista tosi paljon, vois jopa sanoa että on mun blogihistorian omat lempparikuvat! Mitäs te tykkäätte? :)

Inspiraatiota kesäpukeutumiseen

Ymmärrettyäni luopua ajatuksesta että haluan ja pystyn pakata matkalaukkuuni yli kahden kuukauden ajalle kovin useita eri asukokonaisuuksia, päätin suosiolla ottaa tänne Sri Lankan reissulle mukaan vain pakolliset vaatekappaleet muutamissa eri vaihtoehdoissa. Ihan hyvä niin, sillä tähän mennessä suurin osa mun ajasta on kulunut työ- tai oloasu päällä. Tästä syystä odotankin jo innolla, että pääsen taas ensi kuussa mylläämään sitä omaa ja tuttua vaatekaappia ja muodostamaan kivoja asukokonaisuuksia. Suunnitelmissa ois myös hieman uudistaa vaatekaapin sisältöä.

Mä oon ollut maksimekkojen ja –hameiden ystävä jo pidemmän aikaa, mutta harmikseni en ole tähän päivään mennessä saanut hankittua kuin yhden kappaleen kumpaakin. Havahduin tähän omistamieni maksimekkojen puutteeseen taas täällä Sri Lankassa, nimittäin ulkona liikkuessani herätän paikallisten keskuudessa jo valmiiksi enemmän huomiota kuin haluaisin, joten en missään nimessä halua kulkea lyhythelmaisissa tai muutenkaan paljastavissa vaatteissa.

Sain tällä viikolla yhteydenoton Espritiltä ja päädyin sitä kautta automaattisesti tutkailemaan Espritin verkkokaupan maksimekkovalikoimaa. Musta on ihana kun mekkoja käyttäessä ei tarvitse erikseen miettiä ylä- ja alaosan yhteensopivuutta - heittää vaan mekon päälle ja yhdistää siihen kivat asusteet ja lisäksi viileämmällä ilmalla takin. Vaatekriisin pelastus! 

Te varmaan tiedättekin, että vaikka täällä maailman toisella puolella viihdynkin niin odotan myös kovasti kotiinpaluuta ja kesäpäiviä Suomessa. Siitä inspiroituneena kasasin kahden eri maksimekon ympärille kesäisen rennot asukokonaisuudet, jotka päällä viettäisin mielelläni päivää vaikka Suomenlinnassa tai kaupungilla. 

Kumpi näistä asuista olis sun valinta? :)

Puhelinkuoret täältä // Rannekello täältä // Laukku New Yorker // Maksimekko täältä // Neuletakki täältä // Huulipuna täältä// Sandaalit täältä

Farkkutakki täältä // Maksimekko täältä // Huulipuna täältä // Aurinkolasit täältä // Hattu täältä // Sormukset täältä // Sandaalit täältä

Molempien kollaasien mekot, takit sekä kengät ovat Espritin valikoimaa. Suosittelen todellakin kurkkaamaan verkkokauppaan Esprit.fi (klik), jos kaipaatte uusia kesämekkoja tai muita vaatteita! Mä löysin näiden maksimekkojen lisäksi vaikka kuinka monta kivaa vaihtoehtoa. Varsinkin tuo ensimmäisen kollaasin mustavalkoinen neuletakki ois tosi ihana ja käytännöllinen lisä vaatekaappiin. Myös hapsulaukku ja joku hattu on olleet pitkään mun toivelistalla... Yhdet sandaalitkin lähtee tilaukseen kunhan palaan Suomeen! ;)

Minkälaista teidän kesäpukeutuminen on?

Ei kurjuutta kummempaa

Hei! Mä oon ollut täällä pari päivää ihan puolikuolleena vatsapöpön iskettyä sunnuntai-iltapäivällä. Voin kertoa ettei ole kovin mukavaa sairastaa yksin täällä maailman toisella puolella. En edes muista milloin olisi viimeksi ollut niin hirveä ja voimaton olo, mä nimittäin oon tosi harvoin kipeänä. Olin kyllä melkein satavarma että jossain vaiheessa matkaa tällasista ongelmista joudun kärsimään, ja olihan tässä jo kuukausi mennyt erittäinkin hyvävointisena. Olisi varmaan lauantaina pitänyt koputtaa puuta kun iloisena julistin voineeni täällä paremmin kuin aikoihin. :D Mä pidin tänään vielä vapaapäivän töistä mutta nyt olo alkaa onneksi olla jo aika normaali, joten eiköhän huomenna taas jatkuu normaali arki.

En oo ottanut täällä hetkeen edes mitään uusia kuvia, joten tässä postauksessa nyt kuvituksena toimii nää Henrin helmikuussa nappaamat kuvat, jotka jostain syystä silloin aikoinaan jäi jakamatta! Toi oli oikein kiva vapaapäivä ystävänpäivän tienoilla, kun käytiin keilailemassa.

Täällä on tosiaan jo yli kuukausi vierähtänyt ja työtunteja on ehtinyt kertyä ihan kiitettävästi. Enää vähän päälle kaksi viikkoa ja saan mun perheen tänne. ♥ Saatiin viimein suunniteltua meidän reissua ja reittejä. En malta odottaa että päästään näkemään uusia paikkoja ja lomailemaan kahdeksi viikoksi perheen kesken!

Tänään saatiin myös opinnäytetyöstä arvosana, eli nyt on sekin urakka virallisesti takanapäin. Ihan hullua, valmistuminen tosiaan lähenee hurjaa vauhtia. Täytyy kyllä järkätä jotkut pienet valmistujaisjuhlat syyskuulle. :) Haha, tätä postausta aloittaessa luulin että tuun vuodattamaan tänne miten kurjaa mulla nyt on, mutta tajusinkin että kaikkihan on ihan mallillaan, varsinkin nyt kun olokin on ton taudin jälkeen helpottanut. Toivottavasti teilläkin menee kivasti!

What's going on

Viime viikko kului taas yhdessä hujauksessa. Nää viimeiset päivät Suomessa ennen mun lähtöä on hurahtaneet ohi ihan hetkessä, ja enää on muutama päivä aikaa nähdä kavereita ja viettää aikaa poikaystävän kanssa sekä hoitaa loput matkajärjestelyt. Uusi markkinoiden isoin matkalaukku odottaa pakkaamista olohuoneessa. Käsittämätöntä, että perjantaina istun lentokoneessa.

Kaiken tän tohinan keskellä on myös saatu opinnäytetyö lähes valmiiksi ja huomenna onkin jo seminaari ja kypsyysnäyte. Vihdoinkin!! Tänään tein myös viimeisen työvuoron ennen lähtöä ja asiat on aika mallillaan, vaikka kovasti tuntuu, ettei enää ole aikaa tehdä niitä asioita, joita vielä haluaisi ehtiä tekemään. Ehtiihän sitä onneksi muutaman kuukauden kuluttuakin kun palaan takaisin tänne!

Multa on monesti kysytty, että miten uskallan lähteä ja miten selviän ikävästä läheisiä ihmisiä kohtaan. Pakko myöntää, että en ole antanut ikävän miettimiselle kauheasti tilaa mun ajatuksissa. Oon keskittynyt tulevaan kokemukseen ja elämykseen - siihen, mitä tää kesä opettaa mulle ja millaseksi se mahdollisesti muovaa mua ja mun ajatusmaailmaa. Täytyy ajatella itseään ja pystyä seuraamaan omia unelmiaan. :) Ihan hirveä ikävähän mulla varmasti tulee ainakin hetkittäin olemaan, mutta uskon että siitä selvitään reippaalla asenteella ja ajatuksella siitä, että pian tulen jo takaisin. Kolme kuukautta on pitkä aika, mutta se ei ole puoli vuotta eikä vuosi eikä varsinkaan loppuelämä. Kohta olen taas mun rakkaiden ihmisten luona ja kaikki jatkuu samaa rataa kuin ennenkin. Takaisin tulemista on kuitenkin vaikea miettiä just nyt, kun ajatukset keskittyy melkein kokonaan Sri Lankaan matkustamiseen ja siellä olemiseen.

Perjantaina järkättiin mulle tyttöjen kesken pienet läksiäiset ja lauantaina perheillallinen. Tällä viikolla nään vielä kavereita minkä kerkiän ja hoidan loput asiat kuntoon ennen lähtöä. Sitten vaan kamat matkalaukkuun ja menoksi. Onneksi mulla tulee ihana saattajajoukko lentokentälle asti hyvästelemään. ♥

Kuvat: Ani / naked truth

Kesä, työharjoittelu ja Sri Lanka

Oon ihan mestari unohtamaan kaikki velvollisuudet viikonlopun ajaksi, ja maanantain koittaessa monesti kaikki asiat iskee tajuntaan ihan yllättäen. Tää viikko alkoi taas tuhat asiaa mielessä. 

Kirjoitin joulukuussa tässä postauksessa mun pläneistä lähteä kesäksi työharjoitteluun  Sri Lankaan. En ookaan täällä blogin puolella sen jälkeen tästä puhunut, mutta hotellin, johon mun piti alunperin mennä, avaaminen venyy parilla kuukaudella ja mun suunnitelmat muuttuivat siinä samalla. Sain yhteydenoton toisesta kivasta hotellista Hikkaduwa-nimisestä kylästä. Nyt, kun on pitänyt sumplia kaikki alusta asti uuden hotellin kanssa, en oo vieläkään päässyt ostamaan lentolippuja ja hankkimaan viisumia. Oottelen edelleen tietoa mun harjoittelun alkamispäivämäärästä, joka pitäisi olla jo alle kuukauden päästä.

Kymmeniä kysymyksiä pyörii päässä. Mitä jos sairastun? Hommaanko paikallisen puhelinliittymän? Mitä pakkaan mukaan kolmeksi kuukaudeksi? Tulenko olemaan yksinäinen? Mitä jos joudun onnettomuuteen? Onko paikallinen työtahti liian raskas mulle?

Mua jännittää ihan hulluna jättää kaikki tutut ja turvalliset asiat muutaman kuukauden ajaksi. Mua jännittää miltä musta tuntuu, kun lennän kolmella eri lennolla täysin tuntemattomaan kohteeseen. Jännittää, miten pärjään. Mutta kyllähän mä pärjään. Tiedän kyllä saavani asiat järjestykseen, kun nyt vain saisin allekirjoitetun työsopimuksen haltuuni. Tässä on vielä paljon järjesteltävää, mutta oon kuitenkin aika luottavaisin mielin.

Aika menee niin törkeän nopeasti, että kohta jo huomaan pakkaavani tavaroita. Kohta mua tullaan hakemaan Colombon lentokentältä ja pääsen näkemään huoneen, jossa asun seuraavien kuukausien ajan. Eniten odotan kaikkea sitä, mitä opin itsestäni reissun aikana. Uutta näkökulmaa elämästä ja itsestäni sekä varmuutta siitä, että pärjään yksin vaikka toisella puolella maapalloa.

Kaikki tulee menemään just hyvin.

Kuvat: Ani / naked truth

Auringonpaistetta ja niskakipuja

Voi, miten voikaan auringonpaiste ja pilvetön taivas tehdä pienen ihmisen onnelliseksi. Eilinen oli aivan ihana päivä, vaikka heräsinkin niskat enemmän jumissa kuin koskaan, ja kipu säteili oikeaan käsivarteen koko päivän ajan. Mulla olikin ollut pääkipuja vähän pitkin viime viikkoa, ja joku lopullinen jumi iski varmaan lauantain ja sunnuntain välisen yön aikana. Olisi pitänyt tajuta käydä ostamassa jotain kipugeeliä… Lämmitetty jyvätyyny oli mun pelastaja tässä tilanteessa!

Treffattiin Anin kanssa eilen aamupäivästä ja napattiin muutamat kuvat auringonpaisteessa. Lisäksi kävin Fonumissa puhdistuttamassa ajan saatossa puhelimen kameran linssiin eksyneet pölyt. Vitsi oon nyt iloinen kun puhelimellakin saa taas tarkempia kuvia. Oli jotenkin tosi rentoa pyöriä yksin kaupungilla pari tuntia, minkä jälkeen tulin kotiin lököttelemään. Onnistuin muutenkin koko viime viikon aika lahjakkaasti välttelemään kaikkia velvollisuuksia. Well - new week, new start. ;D

Kuvat: Ani / naked truth

Ajattelin muuten hommata kameralleni jalustan. Se helpottaisi videoiden kuvausta ja ehkä jotain asukuviakin pystyisi räpsimään yksin ollessani. Haha, viime videota kuvatessani mulla oli nimittäin työtuolin päällä jakkara, lautapelipakkaus ja cocktail-tikkupurkki ja kamera siinä päällä... Voin sanoa, että oli muuten hieman hutera rakennelma. En vaan mitenkään muuten saanut kameraa oikealle korkeudelle vaikka kuinka yritin. :D

Onko teillä jalustoja käytössä? Ja mitä tykkäätte näistä kuvista? :)

New favorite

I'm in love! ♥ Mikä olisikaan parempi vaatekappalevalinta illanviettoon näin pikkujouluaikaan kuin kimalteleva paljettihame, missä tahansa värissä! Muhun tää H&M:stä hankittu tummansininen kyllä kolahti ja kovaa jostain syystä. Hintaa tällä kaunokaisella oli 34,95 e! Näin myös Cubuksessa tosi kivoja vaihtoehtoja, mm. musta ja kultainen. ;)

Kuten jo aikaisemmin sanoin, vietämme tänään siskoni 21-vuotisjuhlia. Varmaan ensimmäisiä kertoja mulle, ettei tarvitse painia vaatekriisin kanssa; tähän hameeseen kun on niin helppo yhdistää vaan joku musta, rento paita tai toppi. Vielä ohuet mustat sukkikset ja hyvä tulee!

Tää olisi kyllä ihana myös uudenvuoden rientoihin. Tosin tänä vuonna me vietetään vuodenvaihdetta Levillä möksällä, joten siellä ei ehkä niin tule panostettua. En ole aikaisemmin omistanut oikein mitään paljettivaatteita, kun tuntuu, että niiden käyttöaika rajoittuu lähes kokonaan tänne marras-joulukuulle. Tämä hame oli vaan niin kaunis, että oli pakko viedä se kassan kautta kotiin!

  Mitäs tykkäätte? Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥