"As a child I never imagined that all of the real monsters in the world would be humans."
Olen järkyttynyt. Surullinen. Lähes sanaton.
Perjantai 13. päivä marraskuuta. Painajaismainen tapahtuma, joka tulee varmasti jäämään kaikkien mieleen. Luin uutiset aamulla ennen töihin lähtöä. Tauolla töissä luin lisää uutisia. Pidättelin itkua viikatessani Pariisi-aiheisella tekstillä varustettuja t-paitoja. Miksi näin tapahtuu?
Yksi historian järkyttävimmistä terroriteoista. En voi edes kuvitella sitä pelon ja pakokauhun määrää, jonka iskun uhrit joutuvat kokemaan. Monet ovat menettäneet rakkaita ihmisiä näiden järkyttävien, raakojen, sydämettömien hyökkäysten seurauksena. Olen niin surullinen. Uhrien ja heidän läheistensä takia. Maailman takia.
Mietin, kuinka kauan tätäkin iskua on suunniteltu. Todennäköisesti se on ihan tarkoituksella toteutettu "epäonnen päivänä" perjantaina 13. Terroristijärjestöt toteuttavat näitä järjettömiä verilöylyjä aiheuttaen suunnatonta pelkoa ja epätoivoa. Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? En muista aikaisemmin itkeneeni muualla maailmassa tapahtuneiden kriisien vuoksi. En oikeastaan edes esimerkiksi Suomessa tapahtuneiden kouluammuskeluiden tai Utøyan joukkosurman vuoksi, vaikka nämäkin tapahtumat ovat luonnollisesti järkyttäneet syvästi.
Minusta oli ihanaa lukea, miten pariisilaiset ovat tarjonneet kotejaan turva- ja lepopaikoiksi ja paikalliset taksikuskit laittaneet mittarit pois päältä tapahtuneen jälkeen. Yhteisöllisyys korostuu kriisien ilmetessä. Apua on tarjottava sitä tarvitsevalle.
Tästä päästäänkin turvapaikanhakijoihin. Iskun jälkeen on taas tullut sosiaalisessa mediassa ilmi tapauksia, joissa turvapaikanhakijoita/maahanmuuttajia syytetään tapahtuneesta. Turvapaikanhakijat nimenomaan pakenevat omasta kotimaastaan juuri siksi, että siellä tapahtuu jatkuvasti vastaavia, kauheita asioita. Minusta jokaisella on oikeus turvalliseen elinympäristöön. Terroristijärjestöt ovat niitä, jotka näitä sanoinkuvaamattoman kauheita tekoja toteuttavat.
En osaa sanoa muuta. Omat huolet ja murheet tuntuvat aika pieneltä tämän rinnalla. Toivon voimia kaikille, joita tämä koskettaa. Toivon haavoittuneiden selviävän ja voivan jatkaa elämää. Toivon, ettei vastaavaa tapahdu enää koskaan. Missään.
Tosi hyvin kirjotettu postaus. Kauheeta että tälläistä tapahtuu! Voimia jokaiselle joka on joutunut näiden kauhun keskelle ❤️
VastaaPoistaJenna, kiitos kommentistasi!<3 Järkyttäviä tapahtumia kertakaikkiaan. Ei voi pieni ihmismieli ymmärtää :(
VastaaPoistaKauniisti ja koskettavasti puit tuntemuksesi sanoiksi, lapseni <3
VastaaPoistaIhana kuulla, kiitos äiti <3
PoistaItsekin olen täysin sanaton :( Miksi tänäpäivänä maailmassa tuntuu olevan niin paljon pahaa? Kunpa kaikki ymmärtäisivät, että väkivalta ja sotiminen eivät ole ratkaisuja mihinkään.. Tällaiset tapahtumat saavat koko ajan miettimään enemmän, milloin Suomessa tapahtuu jotain vastaavaa ;( Toivon todellakin rauhaa ja turvaa kaikille ♥
VastaaPoistaSanopa muuta! Järkyttäviä tapahtumia ja kun näitä tapahtuneen jälkeen ilmestyneitä uutisia ja kirjoituksiakin lukee niin väkisinkin hiipii mieleen pelko siitä, että terroritekoja saattaa tulevaisuudessa tapahtua vielä hyvinkin lähellä meitä :( Mutta ei pidä antaa pelolle valtaa, ei elämästä tule muuten mitään ♥
PoistaKamalaa että tällaisia järkyttäviä tapahtumia maailmasta löytyy, toivottavasti voisi ratkaista ongelmat jollain muullaa tavalla kun sotimalla ja tappamalla viattomia ihmisiä. Olit lisäksi kauniisti tämän postauksen ja voimia meille kaikille <3
VastaaPoistaTotta puhut! Olen täysin samaa mieltä, sotiminen tuntuu niin tarpeettomalta :/
Poista