Täällä mä taas oon avautumassa. Elämästä ylipäätään tällä kertaa. En oikein tiedä, miksi mulle tuntuu olevan niin vaikeaa elää juuri tässä hetkessä. Oon aina suuntaamassa katsetta ja huomiota tulevaisuuteen. Toki välillä täytyykin, ettei ihan tyhjän päälle jää, mutta mulla tää tuntuu olevan ihan jokapäiväistä.
Välillä tuntuu, että sekoan näiden ajatusten kanssa. Arki on mulle vähän sellaista selviytymistä, töiden ja koulujuttujen selättämistä, päivästä toiseen porskuttamista. Iltaisin huokaisen helpotuksesta, että selvittiinhän tästäkin päivästä. Kuulostipa tuo kauhealta. Olen onnellinen, mutta tällä hetkellä kiireinen ja hieman stressaantunut.
Kalenterin sivut täyttyvät pakollisista menoista ja mulla on niin paljon meneillään, että en oikeasti tiedä miten jaksan. Kyllähän sellaista meininkiä vähän aikaa jaksaakin, kunhan vain ehtii levätä kunnolla. Mulla on nyt yövuoroja, ja lauantaina yötöiden jälkeen vielä seitsemän tuntia myymälässä hillumista. Ehdin siinä välissä nukkua kaksi tuntia. KAKSI. Saatan olla vähän kuollut lauantaisen työpäivän jälkeen. Uni on jaksamisen kannalta sen verran tärkeää, että vähän jopa pelottaa, miten keho reagoi tähän rupeamaan. Joku muumio sieltä varmaan rojahtaa sänkyyn tuon jälkeen.
Olen sellainen ihminen, että välillä suljen mielestäni kaiken ahdistavan, ja toisinaan taas en pääse stressaavista ajatuksista eroon hetkeksikään. Kuten jo sanoinkin, mulle on vaikeaa pysähtyä ja nauttia siitä, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu. Odotan aina jotain; tulevia juhlia, matkaa, lomaa... Tämä on sellainen asia, mitä mun pitäisi oikeasti harjoitella. Lakata odottamasta ja iloita siitä, mitä juuri nyt tapahtuu. Miksi se on niin hankalaa?
Kertokaa mulle, etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa?!
Nyt jos siellä ruudun takana on jotain sisäisen rauhan experttejä, vinkit heti jakoon! :D
Hui tuo kahden tunnin nukkuminen kuulostaa aika hirveelle, tsemppiä!
VastaaPoista18 / Espanja > palmujenmaassa.blogspot.fi
Hehheh kieltämättä itseänikin vähän kuumottelee toi :D Kiitos kommentista, kävin kurkkaamassa blogisi! :)
PoistaHei et todellakaan ole yksin! Tunnistan ainakin itteni just tosta et odotan vaan kaikkea ja ns. Suoritan tulevia asioita :D koskaan en voi olla vaan ja elää hetkessä vaan aina pitää olla jotain To Do -listalla, ja kun se on tehty niin seuraavaan haasteeseen... Tällanen asioiden odottelu stressaa kyllä hirveesti, ja tuntuu että muut on sellasia hetkessäeläjiä "just go with the flow" -tyylisiä eikä niillä taas oo koskaan stressiä! Itse en osaa muuta sanoa paitsi että jooga ainakin rauhottaa mulla ja saa ajatukset pois kaikesta sen tunnin ajaksi ;) tsemppiä sulle!
VastaaPoistaHaha voi ei, sun sanat on kuin suoraan mun suusta! :D Sehän on selvää, että kaikilla käy silloin tällöin mielessä tämän tyylisiä ajatuksia, mutta silti just monesti on sellainen tunne, että muut elävät sellaista tasapainoista elämää ja itse hötkyilen hulluna paikasta toiseen :DD Kiitos vinkistä! Itse en ole oikein koskaan päässyt joogaan sisään, en ole kyllä kunnolla yrittänytkään, mutta se tuntuu rauhoittavan monien mieltä kehonhuollon lisäksi! :) Kiitos kovasti tsempeistä sulle ja mukavaa viikonloppua! :)
PoistaHei et ole yksin ajatuksesi kanssa, arjen lisääksi koita tehdä juttuja mitkä saa sut hyvälle tuulelle, ja ottaa ihan päivä kerrallaan :) jos mulla on ollut vaikka raskas päivä, niin rentoudun yleensä hyvän leffan parissa nauttien vaan siitä ihanasta hetkestä <3 Koita samaa ja tsemppiä sun jokaiseen päivään <3 !!!
VastaaPoistaKiitos Kadri kommentista ja neuvoistasi <3 On kyllä niin tärkeää varata aikaa sellaisille asioille, jotka saavat oikeasti hyvälle tuulelle :) Se kieltämättä auttaa jaksamaan kiireisenikin arjen keskellä!
PoistaVoi muru, mä niin tiedän mistä puhut. Samat fiilikset myös täällä! Nyt mun kroppa päätti reagoida väsymykseen ja stressiin ja iski ihan kauhee flunssa! Tänään oonki saikulla... Yritä kuitenkin levätä kunnolla ja muista että oma hyvinvointi menee kaiken edelle! <3 Jaksamisia :)
VastaaPoistaIhanaa, kun täältä saa vertaistukea ja ymmärrystä =) <3 Parane sä pian ja jaksamista sinne myös! <3 Olihan se sullekin aikamoinen muutos, että yhtäkkiä melkein joka päivä töissä, en yhtään ihmettele jos kroppa vähän protestoi!
PoistaTämä postaus oli kuin suoraan omasta suustani viime kesän ajoilta. Tuntimääräni töissä oli silloin suurempi ja vastuutakin enemmän, ja tuntui että menin arkipäivät kuin sokkona eteenpäin ja odotin vaan kaikkea tulevaa; juhannusta, vapaapäiviä, tulevaa syksyä..kaikkea! Olen kyllä edelleenkin hieman "tulevaisuudessa eläjä", mutta olen yrittänyt opetella elämään myös siinä hetkessä ja nauttia niistä pienistäkin jutuista :) Tänä aamuna oli esimerkiksi ihanaa nukkua vapaapäivän kunniaksi poikaystäväni kanssa niin pitkään kuin huvitti ja vain köllötellä peiton alla ilman kiirettä mihinkään. Siinä hetkessä vain oli jotain tunnelmallista ♥
VastaaPoistaTsemppiä työrupeamaan ja muista yrittää rentoutua välillä! :)
Vitsi miten vahva tunne mulla on siitä et meissä kahessa on tosi tosi paljon samaa! :D se tunne vaan vahvistuu joka kerta sun postauksia ja kommentteja lukiessa :) Liian helposti tosiaan tulee ajateltua, että "kunhan tästä nyt selviää niin kaikki on hyvin sitten kun...", tottakai se, että on jotain mitä odottaa, auttaa jaksamaan ja saa hyvälle tuulelle mutta niin kuin kirjoitin, olisi ihanaa osata elää vain hetkessä :) Itsekin taas toisaalta joskus havahdun siihen, että mielessä ei ole mitään muuta kuin sen hetkiset ajatukset ja olotila. Se on kyllä loistava fiilis ♥
Poistataitaa olla toi menneisyyteen takertuminen ja tulevaisuuden pohtiminen enemmän tai vähemmän joka ihmisen murhe. se iskee salakavalasti eikä sitä aina edes tiedosta. kun yhtäkkiä huomaa ettei eläkkään enään 'hetkessä', tuntuu että olis jotenkin erilainen kun muut. tosiasia on se, että kaikki ihmiset miettii noita samoja asioita päivittäin. ollaan kaikki erilaisia, mutta loppupeleissä niin samanlaisia. monissa tapauksissa kiire ja stressi on ihmisen oma päähänpinttymä, mitä ei todellisuudessa oo olemassa, mutta henkilö tuppaa vaan ajattelemaan olevansa super kiireinen. välillä tekee hyvää pysähtyy ja miettii ihan rauhassa että "mihin mulla nyt on oikeesti kiire?". jos se ei oo koulupäivän tai duunipäivän alkaminen tai muu vastaava "sovittu" aika, niin sillon harvoin on oikeasti kiire minnekkään. en toki haluu vähätellä kiirettäs, koska en tiedä oikeeta tilannettas, mutta ite huomaan kellottavani päiviäni välillä ihan syyttä suotta. myönnettäköön että 2h unta yössä ei oo paljoo ja on varmasti rasittavaa. mutta ehkä se on vaan väliaikaista, eikä kestä loputtoomin. ainakin toivottavasti. ehkä ajatus "väliaikasesta" rasituksesta auttaa jaksamaan. jokasta yötä seuraa aina päivä ja jokasta myrskyä pouta :). oon huomannu myös, että liika ajattelu tuottaa ongelmia melkein kun tyhjästä. kannattaa välttää yliajattelua, erityisesti kun tää maailma missä me eletään on harvinaisen yksinkertanen. elämässä on loppupeleissä kyse tosi perusasioista, mutta välillä ne perusasiat unohtuu, mitä seuraa sellanen yliajattelu, asioitten monimutkaistamienen ja ehkä just sellanen liika tulevaisuuden pohtiminen. kannattaa koittaa pyrkii eroon ton tapasesta ajattelusta. täytyy muistaa että elämä on "ikuinen jatkuva hetki" :). vaikka stressiä ja rasitusta voikin huomattavasti välttää omalla ajattelulla ja käytöksellä, kannattaa muistaa että sekin on osa elämää ja sinällään täysin normaalia. kun hyväksyy kaikki negatiivisetkin asiat osana normaalia elämää, huomaa että elämä kaikessa epätäydellisyydessään onkin täydellistä sinänsä. kaikkee negatiivista elämässä ei välttämättä voi muuttaa positiiviseks, mutta se mitä voi tehdä on muuttaa omaa asennettaan niihin. :) jokainen raskas kokemus, jokainen stressaava tilanne tai epäonnistuminen on aina mahdollista hyödyntää, mitä seuraa henkinen kasvu. elämäsä on kyse itsensä kehittämisestä, ja kehitys ei aina oo ruusuilla tanssimista :) toivotan sulle iloa ja onnea seuraavaan päivääsi!
VastaaPoistaOho, olipa kattava kommentti! Piti oikein ottaa kunnolla aikaa lukea tätä. Tosi hyvää pohdintaa, ei oo itsellänikään monia asioita tullut tolta kannalta ajateltua! Tosta oon kyllä samaa mieltä, että välillä just kuvittelee olevansa tosi kiireinen ja ettei muka olisi aikaa mihinkään, vaikka todellisuudessa kaikki aika on mennyt siihe, että on pyöritellyt päässä sitä "kiireen tunnetta" ja ajatusta siitä, ettei ehdi tehdä mitään..
PoistaKiva, että kerroit mielipiteesi! :) Tässä oli mullekin ajateltavaa! Ei nää mun kiireet ja menot tosiaan mitään aivan järkyttäviä ole. Tuntuu vain, että silloin kun on liian vähän menoa, ei ole tyytyväinen, ja silloin kun tekemistä riittäisi niin tuntuu että sitä on liikaa! Tosiaan jos tällasta menoa jatkuisi useampia päiviä tai vaikka viikkoja, saattaisi se olla todella paljon raskaampaa, mutta onneksi kyse on vain päivästä - parista :)
Kiitos hirmuisesti tsemppaavasta kommentista! Mä toivon myös sulle kaikkea hyvää! :) Toivottavasti pääsen lukemaan mielipiteitäsi vielä toinenkin kerta, oli nimittäin helposti pisin kommentti mitä oon tänne ikinä saanut ja vielä tosi mielenkiintosta asiaa! Kivaa viikonloppua! :)