Menneiden muistelua

Kasasin tähän postaukseen vähän sellaisia asioita, mitä monet tututkaan ei musta varmasti ole aikaisemmin tienneet. Monet näistä sijoittvat ihan lapsuusajalle. Tässäpä tulee siis hauskoja sattumia ja muistoja vuosien varrelta!

Mun työnimi pienenä vauvana ennen kastetta oli Nupo. Siskoani kutsuttiin hänen synnyttyään Simpuksi, ja olin tästä pienenä vähän kateellinen, koska Simppu oli musta paljon kivempi ja coolimpi kun mun silloinen "nimi". :D Onneksi kasteessa saatiin molemmat kuitenkin ihan kelvot nimet Milla Marina ja Vilma Amanda. ;-)

Uhmaikäisenä taisin muutamaankin otteeseen uhmata vanhempien valtaa. Parin vuoden ikäisenä kaadoin maitoa tahallani lasiin liikaa niin, että sitä meni pöydälle, ja samalla vain tuijotin äitiä silmiin, että "uskallanpas"! Samoihin aikoihin olin myös kova karkailemaan, sillä halusin muuttaa pois kotoa. :D Kerran karkasin ja löydyin naapurien takapihan portailta istumasta.

Kun olin kolmevuotias, isi opetti mua ajamaan pyörää. Kun äiti tuli kauppareissulta, mun piti tietysti päästä heti näyttämään uudet taidot. Lähdin ajamaan loivaa hiekkatietä alaspäin, mutta kaaduin melkein samantien ruusupuskaan. Itkuhan siinä tuli. 

Olen viettänyt 29 tuntia putkeen Amsterdamin lentokentällä. Oltiin vuonna 2004 palaamassa Kuubasta kotiin välilaskun kautta ja Euroopassa oli pahin lumimyrsky kymmeneen vuoteen, ja kaikki lennot peruttiin. Arvatenkin kaikki hotellit oli tilanteesta johtuen täynnä, ja sadat ihmiset joutuivat viettämään yön lentokentällä. Vanhukset ja lapsiperheet saivat paarisänkyjä, muut "majoittuivat" käytävillä. Siellä sitten vesipullojen voimin leiriydyttiin ja koitettiin saada edes hetki unta kirkuvien lasten ja muiden ihmisten keskellä.

Äidilläni oli tapana kutsua mua "hipsuvarpaaksi" kun aina, hereillä tai unessa ollessani, heiluttelin varpaitani jotka tulivat ulos peiton reunan alta. Nuorempana myös nukuin aina sukat jalassa, mitä en nykyään voisi kuvitella tekeväni.

Mulla on vähän huonoja kokemuksia kissoista. Kun olin vielä vauva, oltiin vanhempieni kanssa kylässä tutuilla, ja siellä oli myös perheen tyttären kissa. Taisin varastaa kaiken huomion, mistä kissa ei oikein tykännyt ja koitti hyökätä mun kimppuun. Onneksi isi sai mut nostettua nopeasti lattialta ilmaan, mutta kissa koitti kynsillään päästä muhun käsiksi kiipeämällä isin jalat ihan verille. Pari vuotta sitten olin kissavahtina tutuilla. Muuten kaikki meni ihan hyvin, mutta suunnilleen heti kun mulle tuli vieras, kissa hyökkäsi kynnet ojossa mua päin. On kissat ihan söpöjä, mutta ehkä mulle on jäänyt traumoja.. :D

Vielä loppukevennys! 1,5-vuotiaana isi kysyi multa: "Onko Milla ihan hassun näköinen". Vastasin: "Joo, isin näköinen."