Katsaus vuoteen 2016

Heippa muruset taas pitkästä aikaa ♥ Toivottavasti siellä joku vielä oottelee mun kirjoituksia vaikka vähän hiljasta onkin ollut viime kuukausina! Vuodenvaihteen kunniaksi ajattelin kurkata menneeseen vuoteen kuvien ja fiilisten muodossa, eli tässä tulisi vähän katsausta vuoteen 2016!

Vuosi 2016 oli monella tapaa hieno ja unohtumaton. Päällimmäisenä mieleen jäi 2,5 kuukauden työharjoittelu Sri Lankassa, maaliskuinen Madridin reissu perheen kesken sekä ammattikorkeakoulusta valmistuminen. Viime vuoden aikana tein just sopivasti töitä, vietin aikaa ihanien ystävieni kanssa, otin tarpeeksi omaa aikaa ja koitin parhaani mukaan saada arjestakin kaiken irti. Tutustuin uusiin ihmisiin ja itseeni entistä paremmin, surfasin ensimmäistä kertaa, opin kunnolla olemaan yksin, nauramaan itselleni ja ottamaan iisisti. Omaksuin täysin vieraan kulttuurin, podin koti-ikävää ja olin järjettömän onnellinen päästessäni takaisin Suomeen. Ikuistin monet ihanat hetket valokuviksi, kokeilin uusia reseptejä, kävin useita syvällisiä keskusteluja, autoin naapuria, valmistin brunsseja ja nukuin yleisesti ottaen tosi hyvin.

Jotkut teistä varmaan tietääkin, että mä en siedä ollenkaan turhaa stressiä ja draamaa, ja viime vuoden osalta jäi kyllä sellainen fiilis, että asiat meni aika nappiin eikä mistään turhasta tarvinnut murehtia. Mun tavoite kuitenkin on elää iloista ja onnellista elämää ja siksi koitan karsia huonoa fiilistä aiheuttavat tekijät minimiin. Tosi kiva tajuta, että yleisesti ottaen mulla on ollut hyvä fiilis eikä sen suurempia alamäkiä oo tullut viime vuoden aikana eteen.

Vaikka en sen erikoisempia uuden vuoden lupauksia tehnytkään, voisi tälle vuodelle olla hyvä asettaa joitakin tavoitteita. Tärkeimpänä varmaankin liikunnan lisääminen eri muodoissa ja monipuolisempi ruokavalio, näistä mulla tulee välillä lipsuttua luvattoman paljon. ;D Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin viime vuodesta! Erityisesti odotan mun 24-vuotissynttäreitä, jotka onkin jo vähän yli viikon päästä, sekä meidän parin viikon Vietnamin lomaa helmikuussa ♥ Aivan ihanaa päästä lomalle ja näkemään taas täysin uusi paikka. 

Mitä te odotatte vuodelta 2017?

Pari sanaa idiooteista

Sä oisit ihan **tun hyvännäkönen jos painaisit 7 kiloo vähemmän.

Näin tuli joku valopää avaamaan keskustelun kesäiltaa terassilla kaverin kanssa istuessani. Ehkä se oli vitsi, mahdollisesti, tai sitten se oli vain humalaisen miehen vankkumaton mielipide. Tai ehkä jopa maailman surkein iskuyritys. Tän sankarin sanat ei mua sen enempää hetkauttaneet, mutta jäin kuitenkin miettimään, että miksi, MIKSI täytyy avata suunsa arvostellakseen toisten ulkonäköä negatiivisessa mielessä. 

Muistan ikuisesti, kun viisi kesää sitten serkkuni ja siskoni kanssa lähdimme ruokakaupasta ulos. Tuulikaapissa istuskeli pari mammaa, jotka alkoivat kovaan ääneen kommentoida keskenään, että "miten noi kehtaavat kulkea shortseissa, kun läskit vaan hyllyy". Siis mitä? Olin silloin 18-vuotiaana ihan tikku, ja serkkuni ja siskoni ovat vielä mua pienempiä ja hoikempia. Ja tämä ei nyt ollut jutun pointti, vaan se, että eiköhän jokaisella ole muutenkin oikeus pukeutua sään ja ihan oman mielen mukaan. Pistää niin vihaksi tollaset ääliöt. Tuollaisista tilanteista jää aina eniten harmittamaan se, että hämmennyksen vallassa ei saa lauottua mitään nerokasta vastaiskua...

Mä en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tollaisilla ihmisillä on hätänä. Kai se on joku oman elämän tyhjiö, joka saa ihmisen käyttäytymään noin. Ilkeät sanat saattavat jättää toisille ikuiset arvet ja tuollaiset kommentit pahimmassa tapauksessa voivat saada häpeämään omaa vartaloa. Toivooko joku oikeasti aiheuttavansa sellaista muille? Eiköhän tää elämä oo aika ajoin ihan tarpeeksi hankalaa ilman tollaisia maailman turhimpia ilkeilyjäkin. Mä oon itse pitänyt sellaista linjaa, että jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin oon vaan hiljaa, mutta jos on aihetta kehuihin ja kauniisiin sanoihin niin päästän kyllä ne suustani. Mikään ei piristä päivää niin kuin tuntemattoman kehut onnistuneesta meikistä tai asuvalinnasta, se on tullut omallakin kohdalla todistettua useamman kerran.

"Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always."

Oman ylppäripäivän muistoja

Onko siitä ihan oikeasti jo neljä vuotta, kun painoin valkolakin päähäni ja lukio oli ohi? Aika menee ihan hirveetä vauhtia. Muistan vieläkin kun lukiota aloittaessa ylppärit oli sellainen iso ja pelottava mörkö. Se on jännä miten joitain asioita jännittää niin paljon etukäteen, ja myöhemmin mietittynä ne onkin vaan sellaisia pieniä elämän etappeja. 

Mun ei tarvinnut ostaa edes uutta mekkoa juhlia varten, sillä siskoni Vilman kaapista löytyi tosi ihana ja sopiva vaaleanpunainen mekko. Oli niin siistiä painaa ylppärilakki päähän tuona päivänä. Itse tein vaan sen virheen että ostin vähän liian pienen lakin, joka jätti otsaan hirveän painauman ja aiheutti vähän päänsärkyä. Hehe, kannattaa siis ottaa tarpeeksi iso koko!

Mä olin tuossa ylläolevassa kuvassa lähtenyt niin innolla ulos koululta, että unohdin todistuksen ja stipendit naulakkoon... :D En ookaan blogissa maininnut, mutta olin yksi meidän lukion hengenluoja-stipendin saajista ja sen lisäksi (ja mun suureksi yllätykseksi) mulle oltiin päätetty antaa stipendi menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa. En täysin ymmärrä mistä se tuli, sillä noita stipendejä jaettiin vain se yksi kappale ja en tosiaankaan kirjoittanut mitään L:n papereita. Olin tietysti ihan superiloinen ja otettu tästä kunniasta ja muistan vieläkin, kuinka tärisevin jaloin kävin kirjekuoren noutamassa. Kirjoitin ylppäreissä kuusi ainetta: äidinkieli, terveystieto, englanti, ruotsi, saksa ja espanja, eli aika kielipainotteisesti mentiin!

Vilma vastasi mun ylppärijuhlien kaikista kakkutarjoiluista. Onnea on ihana sisko, joka on samalla paras leipuri ikinä! Mä oon aina ollut suuri juustokakkujen ystävä, ja toi lime- sekä kahden suklaan juustokakku on mun kaikkien aikojen suosikkeja. Sain esittää toiveita tarjoilujen suhteen, ja noiden juustokakkujen rinnalle valikoitui tuo oikealla oleva vadelma-voikreemikakku. Se on vähän työläämpi valmistaa, mutta ihan taivaallisen hyvää!! 

Meidän suku asuu vähän ympäri Suomea, ja sen takia tällaset juhlatilaisuudet on mun mielestä vieläkin ihanampia, kun pääsee tapaamaan kaikkia pitkästä aikaa. Sukulaisten lisäksi meillä kävi mun kavereita vieraana ja olin vaan niin iloinen ja onnellinen. Tolta päivältä jäi ihanat muistot ja onneksi muistot kulkee mukana aina. ♥

Toivottavasti kaikilla tänä keväänä valmistuneilla on ollut ihana juhlapäivä!