Näytetään tekstit, joissa on tunniste Health. Näytä kaikki tekstit

To change your life, change your habits



Oon viime aikoina vähän laiminlyönyt mun hyvinvointia, jos näin voi sanoa. Mulla on nyt syksyllä koulua vain pari päivää viikossa, ja työvuorojakaan ei ole hetkeen ollut. Kun ei ole vähään aikaan ollut mitään säännöllisiä päivärutiineja, tulee syötyä vähän miten sattuu, liian harvoin, liian paljon kerralla, ei niin monipuolisesti kuin olen tottunut ja miten tavoitteenani olisi syödä. Tämän lisäksi liikunta on jäänyt todella vähälle. Irtisanouduin Elixiasta heinäkuussa, ja mun piti liittyä heti muuton jälkeen edullisemmalle lähisalille, mutta enpä ole vielä käynyt papereita allekirjoittamassa. Vaikka päivän aikana tulee käveltyä paljon, ei se oikein riitä. Nämä kaksi tekijää ovat aiheuttaneet mulle aika laiskan ja ehkä jopa hieman tympääntyneen yleisfiiliksen. Sen lisäksi pitäisi oikeasti mennä nukkumaan aikaisemmin ja herätä aikaisemmin, eli toisin sanoen vähän kääntää tätä unirytmiä..



Kaikki varmaan tietävät, miten suuri vaikutus liikunnalla on yleiseen jaksamiseen ja energisyyteen. Vaikka aina ei olisikaan fiilistä lähteä treenaamaan, sen jälkeen kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee sen, on vaan niin hyvä olo kun tietää tehneensä palveluksen mielelleen ja keholleen. En oikein tiedä, miten oon nyt ollut näin aikaansaamaton. Tai olenhan mä senkin edestä laittanut uutta kotia kuntoon ja esimerkiksi nähnyt kavereita, mutta sillä kun ei ole niinkään vaikutusta fyysiseen hyvinvointiin. Toki henkinenkin hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, mutta pakko mun on muuttaa näitä elintapoja vähän parempaan suuntaan.

Sama juttu on ton koulun kanssa. Kun siellä tarvitsee pyörähtää vain kerran tai kaksi viikossa, käy helposti niin, että muina päivinä koko koulua ei tule edes ajateltua, vaikka opinnäytetyötäkin pitäisi varmaan työstää jatkuvalla syötöllä. Oon muutenkin vähän ahdistunut siitä, että seitsemän kuukauden kuluttua mulla on kädessä restonomin tutkinto, muttei aavistustakaan siitä, mitä sen jälkeen teen. Tiedän, että kaikki kyllä järjestyy aikanaan. Sille ei vaan voi mitään, että näitä ajatuksia tulee pyöriteltyä mielessä välillä vähän liiankin kanssa.

Hah, tää postaus taisi nyt kuulostaa vähän masentavammalta, mitä mun oli tarkoitus viestiä. Mulla on kaikki oikeasti ihan hyvin! Välillä vaan tuntuu, että pitäisi tehdä kaikkea fiksumpaa ja kehittävämpää kuin mistä mun päivät tällä hetkellä koostuu. On ihanaa, kun ei tarvitse pää kolmantena jalkana juosta ympäriinsä, mutta liika paikalleen jääminenkään ei ole hyvästä. Varmasti tuun joskus vielä kaipaamaan näitäkin aikoja. Tämä tilanne on vain ihan toinen ääripää siihen nähden, mitä mun arki on hetkittäin ollut. Paljon koulujuttuja, töitä, kavereita, aikatauluja... Kyllä se kultainen keskitie sieltä vielä mullekin löytyy. :)

Your body hears everything your mind says - stay positive. 

Onko muilla samoja fiiliksiä? Löytyykö muita joilla tuntuu vapaa-aikaa olevan jopa hieman liikaa?
Millaisista asioista ja menoista teidän arki täyttyy? :)

Concealing an illness is like keeping a beach ball under water

Terveys menee varmaan jokaisella tärkeimpien asioiden listalla kärkipäähän. Kukaan ei toivo itselleen tai läheiselleen sairautta, vammaa tai kipua. Valitettavasti elämässä ei tällaisilta ikäviltä asioilta kuitenkaan aina voi välttyä.

Oikeastaan kirjoitin tän postauksen jo yli pari kuukautta sitten. En ollut varma, julkaisenko tätä ollenkaan. Tämä on osa mun elämää eikä mulla ole mitään salattavaa, tällaiset on vain niin henkilökohtaisia asioita. Päätin kuitekin kertoa.

Itse kannan sydänlihaksen paksuuntumista aiheuttavaa geenivirhettä sekä sairastan melko harvinaista reumaperäistä sidekudossairautta. Sairaudet eivät vaikuta arkielämääni tällä hetkellä oikeastaan mitenkään, jos lääkkeiden popsimista ei oteta lukuun. Aikaisemmin murehdin asiaa huomattavasti enemmän; mietin, miksi en vain voisi olla terve, ja pelkäsin, mitä mulle saattaa joskus tapahtua tai mitä sairauksista voi seurata. Tätä ajattelutapaa oon onneksi saanut ajan kuluessa vähän kuriin. Mulla ei ole tähän mennessä ollut mitään vakavia muutoksia kehossa tai muunlaisiakaan ongelmia, joten miksi rasittaa mieltä murehtimalla tulevaa?

Sairauden hyväksyminen on iso osa koko prosessia. Jos siihen ei itse voi vaikuttaa, niin parasta mitä voi tehdä on ottaa faktat faktoina ja koittaa olla liikaa miettimättä asiaa. Mulle diagnoosit tulivat niin isona yllätyksenä ja olin vielä niin nuori, etten oikein osannut käsitellä asiaa silloin. Lääkärien puheet kaikuivat aluksi kuin kuuroille korville ja jotenkin elin hetken aikaa ihmeellisessä sumussa ajatellen, että "ei tämä ole totta, ainahan mä oon ollut terve", vaikka faktat mulle suoraan tiskiin iskettiinkin.

Onneksi tutkimus- ja lääkitsemistavat sekä hoidot kehittyvät jatkuvasti. Itse olen siitä onnellinen, etten kärsi kivuista tai joudu käymään läpi rankkoja hoitojaksoja. Käyn vuosittain tutkimuksissa, joissa lähinnä seurataan, josko nykytilassani on tapahtunut muutoksia edeltäviin tuloksiin verrattuna.

Monesti, jos olen kertonut jollekin sairauksistani, oon saanut kuulla, että musta ei sitä uskoisi. Olen kuulemma aina niin hyväntuulinen ja positiivinen. Musta tuntuu, että ihmiset, jotka joutuvat käymään läpi ja käsittelemään ikäviä asioita, osaavat ehkä laittaa asiat uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Muistan esimerkiksi yläasteikäisenä olleeni monesti huonolla tuulella ihan mitättömien asioiden takia. Saatoin ärsyyntyä melkeinpä tyhjästä, esimerkiksi siitä, kun aamulla suoristetut hiukset kihartuivat koulumatkan aikana... :D Lukioikäisenä sain molemmat diagnoosit, ja sen jälkeen oon kyllä huomannut, että mitättömät murheet ja huolet ovat jääneet huomattavasti taka-alalle.


Jos joku Sklerodermaa sairastava sattuu tätä lukemaan, olisi mahtavaa jos laittaisit mulle sähköpostia tai kommenttia omista kokemukista ja tuntemuksista!

Käykääpä muuten lukemassa ihanan ja niin rohkean nuoren naisen kirjoituksia syöpää vastaan voitetun taistelun jälkeisestä elämästä osoitteessa http://www.lily.fi/blogit/naked-truth :)