Koin tänään varsin epäsuomalaisen kahvilassa vietetyn tuokion.
Söin yksin lounastani ihan omissa maailmoissani. "Se siitä gluteenittomuudesta", totesi vajaa nelikymppinen nainen viereisessä pyödässä saatuaan annoksensa eteensä. Käänsin pääni ihmetellen, että mulleko tämä toteamus oli osoitettu. Näinhän se oli.
Nainen kertoi, että tämä gluteenittoman leivän sijasta saatu normaali leipä ei ole vielä mitään. Häneltä oli kuulemma toisessa paikassa kysytty tilauksen yhteydessä, että miksi hän tilaa gluteenitonta. "Ootko keliaakikko vai muuten vaan joku hifistelijä?" Mitä se muille kuuluu? Varsinainen asiakaspalvelun helmi.
Siitä lähti erittäinkin mielenkiintoinen keskustelu. Juttelimme keliakiasta, asiakaspalvelusta, ravintola-alasta, blogeista, vakuutuksista, matkustamisesta, syövästä, ravintoloista, brunsseista. Kävin lounaani jälkeen hakemassa vielä kahvin ja leivonnaisen, koska jäin mielelläni pidemmäksikin aikaa. Mikäs kiire tässä nyt olisi valmiissa maailmassa.
Kukaan ei varmaan olisi uskonut, että olimme toisillemme täysin tuntemattomia. Paitsi että istuimme eri pöydissä.
Miksi nuorempana ajattelin, että yksin ravintolassa tai kahvilassa oleminen olisi ollut jotenkin noloa? Hah, onneksi noista ajoista on tullut kasvettua ja paljon. Silmät auki ja puhelin pois ja päivä voi yllättäen parantua.
Eiikää miten ihana lounashetki sulla on ollut!! ♡ oot muuten tajuttoman kaunis noissa kuvissa! ♡
VastaaPoistaHihii, oli kyllä oikein piristävää :) Oli vielä kiva kun mullakin oli hyvin aikaa jäädä jutustelemaan :) Kiitos paljon ihana Viivi, vähän kännykkämatskuu tällä kertaa kun ei ollut oikein mitään sopivia kuvia :D ♡
PoistaKuulostaapa hyvältä JA hauskalta! Jotenkin epäsuomalaiselta :D
VastaaPoistaNo kyllä! :) Sitä mekin siinä viimeiseksi todettiin, että ei ollut kyllä ihan perisuomalainen lounashetki :DD
PoistaMahtavaa! Aikuistut, lapseni <3 Jos ei päivä parane, ainakin maailma avartuu kun katselee ympärilleen.
VastaaPoista:) <3 näin on!
PoistaTuntemattomien kanssa tulee kyllä välillä keskustelua tosi mielenkiintoisista asioista. Ja monesti saa ihan uusia näkökulmia niihin asioihin, kun juttelee jonkun ventovieraan kanssa :) Toi on joo tosi inhottavaa, jos tivataan, että onko oikeasti sairas ja tarvitsee sen takia niitä gluteenittomia tuotteita vai haluaako muuten vaan niitä :/ Onhan se siis ihan älyttömän tarkkaa noiden gluteenittomien tuotteiden kanssa, kun ne täytyy oikeasti pitää erossa muista, mutta tosi kurjaa, että tollasta aletaan erikseen kyselemään. Ei varmaan tunnu kivalta joutua selittelemään tollasta ravintolassa tai muutenkaan.
VastaaPoistaÄläpä muuta sano! :) Tuollaiset odottamattomat keskustelut avaavat usein silmiä ihan uudella tavalla :) Ja samaa mieltä myös tosta toisesta jutusta! Varsinkin kun varmasti usein tilausten yhteydessä saa muutenkin olla varmistelemassa sitä, että muistetaanko gluteenittomuus ja otetaanko se huomioon. Siihen päälle ei ole varmaan kovin kiva alkaa vastailla asiaankuulumattomiin kysymyksiin..
PoistaNoi on hienoja hetkiä! :) mie oon ilonen, että täällä Pohjois-Karjalassa ihmiset on niin avoimia ja ilosia, että voi tuntemattomienkin kanssa jutella milloin vain :)
VastaaPoistaNiin on! :) Heh joo oon itsekin huomannut, että Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle lähdettäessä niitä kontakteja syntyy huomattavasti helpommin!!
PoistaTollaset kohtaamiset on kyllä hienoja ja mieleenpainuvia! :) Kivaa, kun täältä Suomestakin löytyy vielä niin paljon avoimia ihmisiä, joiden kanssa voi rupatella ilman tuntemista! Ja mitä tulee tohon gluteenittomuuden kyseenalaistamiseen, niin se on kyllä tosi tökeröä :s Jos kerran ravintolasta saa tilattua gluteenittoman version, niin miksi siitä täytyy erikseen alkaa kyselemään jotain?! En ymmärrä...
VastaaPoistaTotta puhut, tollaset jää kyllä aina mieleen :) Vieläkin lämmöllä muistelen yhtä parin tunnin junamatkaa ihanan (tuntemattoman) mummelin seurassa :D <3 Ja samaaa mieltä tosta gluteenittomuus-jutusta, olin kans aika ihmeissäni kun ton kuulin!
PoistaMusta on ihanaa et tuntemattomien kanssa pystyy välillä juttelemaan ja saamaan hyviä keskusteluita aikaan<3 Musta jotenkin tuntuu, et päästän aina hetkeks jostakin suojamuurista irti, kun saa vaihtaa edes sanasen tuntemattoman ihmisen kanssa! Miks suomessa ei harrasteta small talkia?! :D
VastaaPoistaIhanasti sanottu :D <3 se on kyllä totta, että tuntemattoman kanssa jutellessa voi jotenkin estoitta olla just se ihminen, joka sillä hetkellä "haluaa olla" jos tiiät mitä tarkotan! :D Mutta sä ootkin tollanen maailman aurinkoisin tyttö niin sulla varmasti helposti tollasia kontaktejakin syntyy ;D <3
PoistaIhana kohtaaminen <3 Harvoin sitä tosiaan täällä Suomessa tuntemattomat sattuu toisilleen avautumaan, mutta on kyllä hienoa kun niin tapahtuu :) Ihana sinä noissa kuvissa <3
VastaaPoistaNiin oli! Joo pakko kyllä sanoa, etten oo mäkään aikasemmin päässy näin syvällisiin keskusteluihin tuntemattoman kanssa :D! Kiitos Tuuli<3 xx
PoistaHaha tosi hauska juttu, harvemmin sitä uskaltautuu edes kelleen juttelemaan :) Itselle on suuri kynnys edes kehaista tuntematonta (hieno laukku/kengät/meikki tms)! Ja oot taas nii nätti *_* <3
VastaaPoistaIhan totta, ja sekin riippuu niin paljon tilanteesta, nytkin satuttiin molemmat lounastamaan yksin niin mikäpä ettei siinä samalla jutustelisi! :D Toisten kehumisesta kyllä tulee itsellekin tosi hyvä mieli, sen oon huomannut! :) <3 Kiitos, sun sanat lämmittää mieltä =)
Poista