Is this real life?

Moi ja hauskaa vappua sinne Suomeen! Mä oon niin täpinöissäni täällä etten edes tiedä mistä alottaisin tän postauksen...

Tulomatkan ja kaiken muunkin suhteen kaikki on mennyt paremmin kuin oisin ikinä osannut odottaa. Lennot olivat ajallaan ja rauhallisia, viisumien kanssa ei ollut häikkää, kuski odotti mua nimikyltin kanssa vastassa lentokentällä ja laukkukin selviytyi kerralla perille. 

Automatka Colombon lentokentältä Hikkaduwaan kesti about 2,5 tuntia. Sää oli tietenkin kuumempi ja kosteampi kuin osasin ajatellakaan, mutta onneksi autossa oli hyvä ilmastointi (katsotaan vaan niin huomenna on kurkku kipeänä.. :D). Täällä on ihan järkyttävän upea luonto. Tänään ehdin vain kävelemään lähiympäristössä ja tutustumaan hotellin alueeseen. Huomenna ois vielä vapaapäivä ennen kuin duunit alkaa maanantaina.

Entäs sitten tää mun huone?! Ihan mieletön! Täällä on varmaan 7 metriä korkea katto ja oma jacuzzi sekä suihkusta näköalat omaan, aidattuun puutarhaan. Mun harjoittelujakso on palkaton mutta mulle tarjotaan majoitus, jonka pelkäsin olevan joku puumaja hotellin pihan nurkassa... Miten väärässä olinkaan :D Majoituksen lisäksi saan kaikki päivän ruoat "palkaksi". Tänään sitten istuin yksin illallisella ja melkein meinasi alkaa itkettää, kun stressi purkautui ja kaikki panikointi on ollutkin ihan turhaa. Kaikki tuntuu silti tosi epätodelliselta enkä ehkä oikein vielä käsitä, kuinka kauan mä täällä oon. Tuli kuitenkin tän ekan päivän perusteella sellainen olo, että musta halutaan pitää täällä hyvää huolta.

Mä laitan nyt koneen pois ja käyn nukkumaan, täällä nimittäin kello lähentelee jo puoltayötä. Ihanaa, kun yhteydet toimii ja tänään vanhempien kanssa Skypettäessä todettiinkin, että ei tunnu siltä, että oon täällä maailman toisella puolella. Eli kuulette musta taas pian! 

Ps. Jos haluatte nähdä reaaliaikaisempaa kuvamateriaalia täältä, mua voi seurata Snapchatissa ja Instagramissa nimimerkillä millamarinak!

What's going on

Viime viikko kului taas yhdessä hujauksessa. Nää viimeiset päivät Suomessa ennen mun lähtöä on hurahtaneet ohi ihan hetkessä, ja enää on muutama päivä aikaa nähdä kavereita ja viettää aikaa poikaystävän kanssa sekä hoitaa loput matkajärjestelyt. Uusi markkinoiden isoin matkalaukku odottaa pakkaamista olohuoneessa. Käsittämätöntä, että perjantaina istun lentokoneessa.

Kaiken tän tohinan keskellä on myös saatu opinnäytetyö lähes valmiiksi ja huomenna onkin jo seminaari ja kypsyysnäyte. Vihdoinkin!! Tänään tein myös viimeisen työvuoron ennen lähtöä ja asiat on aika mallillaan, vaikka kovasti tuntuu, ettei enää ole aikaa tehdä niitä asioita, joita vielä haluaisi ehtiä tekemään. Ehtiihän sitä onneksi muutaman kuukauden kuluttuakin kun palaan takaisin tänne!

Multa on monesti kysytty, että miten uskallan lähteä ja miten selviän ikävästä läheisiä ihmisiä kohtaan. Pakko myöntää, että en ole antanut ikävän miettimiselle kauheasti tilaa mun ajatuksissa. Oon keskittynyt tulevaan kokemukseen ja elämykseen - siihen, mitä tää kesä opettaa mulle ja millaseksi se mahdollisesti muovaa mua ja mun ajatusmaailmaa. Täytyy ajatella itseään ja pystyä seuraamaan omia unelmiaan. :) Ihan hirveä ikävähän mulla varmasti tulee ainakin hetkittäin olemaan, mutta uskon että siitä selvitään reippaalla asenteella ja ajatuksella siitä, että pian tulen jo takaisin. Kolme kuukautta on pitkä aika, mutta se ei ole puoli vuotta eikä vuosi eikä varsinkaan loppuelämä. Kohta olen taas mun rakkaiden ihmisten luona ja kaikki jatkuu samaa rataa kuin ennenkin. Takaisin tulemista on kuitenkin vaikea miettiä just nyt, kun ajatukset keskittyy melkein kokonaan Sri Lankaan matkustamiseen ja siellä olemiseen.

Perjantaina järkättiin mulle tyttöjen kesken pienet läksiäiset ja lauantaina perheillallinen. Tällä viikolla nään vielä kavereita minkä kerkiän ja hoidan loput asiat kuntoon ennen lähtöä. Sitten vaan kamat matkalaukkuun ja menoksi. Onneksi mulla tulee ihana saattajajoukko lentokentälle asti hyvästelemään. ♥

Kuvat: Ani / naked truth

It's official!

Uskomaton fiilis! Nyt suunnitelmat on vihdoinkin totta. Sain eilen hommattua maahantuloluvan ja lentoliput Sri Lankaan. Löydettiin mulle hyvät lennot vain yhdellä vaihdolla, joka on menomatkalla Lontoossa ja paluumatkalla Frankfurtissa. Tänään oon hoitanut vakuutusasioita ja tehnyt matkustusilmoituksen sekä listaa ennen lähtöä hoidettavista asioista. Mun matkalaukku hajosi Levin matkalla vuodenvaihteessa, joten kaiken muun lisäksi pitää hommata myös uusi matkalaukku! Mitä ihmettä mä otan mukaan lähes kolmeksi kuukaudeksi?

Mulla on perhosia vatsassa joka kerta tätä reissua miettiessä. Aivan älytöntä ajatella, että lähden jo ensi viikon perjantaina. Yhtäkkiä kaikki on niin konkreettista ja lähtö tulee ihan hullun nopeasti. Vielä viime viikolla sanoin asiasta puhuttaessa, että mulla on tarkoitus lähteä ennen vappua, ja että lähden, jos saan asiat hoidettua. Nyt tärkeimmät jutut on järjestyksessä ja mä olen oikeasti lähdössä. Tää juttu on helposti mun tän astisen elämän isoin asia, ja musta tuntuu että paasaan tästä jatkuvasti. :D En ole ennen matkustanut yksin saati ollut noin pitkää aikaa näkemättä mulle läheisiä ihmisiä, mutta onneksi mun perhe tulee kesäkuussa käymään. 

Oon lueskellut netistä vinkkejä yksin matkustaville naisille sekä muutamia blogikirjoituksia aiheesta. Enää ei ole yhtään niin epävarma olo siitä, että matkustan yksin. Yleisesti ottaen Sri Lankalaiset on erittäin mukavaa, ystävällistä ja avuliasta kansaa ja uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin. Toivottavasti te jaksatte kuunnella mun panikointia vielä vähän aikaan. :D Kohtapa pääsettekin lukemaan postauksia ihan paikan päältä! ;)

Breikki kiireen keskelle

Moii! Ette arvaakaan kuinka iloinen olin, kun tänään sain yllättäen vapaapäivän yhdeksän päivän työputken keskelle. Me ollaan aherrettu New Yorkerin uuden myymälän valmistelujen parissa, ja huomenna onkin jo avajaiset. Sen kunniaksi mennään tänään illalliselle koko porukalla. Niin kivaa!

Tänään on muutekin ollut ihan huikea päivä ja niiin keväinen ilma. Oon aika innoissani kaikesta, vaikka kuvittelin olevani stressaantunut pitkien työpäivien, opparin ja Sri Lanka -juttujen kanssa. Myönnetään, että en oikein saanut unta ennen työputken ekaa päivää, mutta muina iltoina uni on tullut ihan silmänräpäyksessä. Tällä hetkellä taas tuntuu, että mitään huolia ei ikinä ois ollutkaan. Blogissa on tosiaan ollut vähän normaalia hiljaisempaa tän kaiken keskellä, toivottavasti ymmärrätte!

Mä lähden nyt valitsemaan vaatteita illaksi ja vähän korjailemaan meikkiä. Kivaa tiistai-iltaa teillekin! ♥

Our living room

Ihan alkuun haluan kiittää teitä kaikista ihanista tsemppikommenteista edelliseen postaukseen. Ne piristivät ihan hirveästi. Kiitos ♥ Miten jaksattekaan olla noin ihania? Vastailen kaikkiin kommentteihin tän illan aikana! 

Tänään postauksen aiheena on kuitenkin meidän koti. Mä tykkään tosi paljon lueskella sisustus- ja kotipostauksia muiden blogeista. On niin kiva päästä kurkkaamaan, millaisessa ympäristössä muut viettävät suurimman osan ajastaan. 

Me muutettiin lokakuun alussa tähän 41,5 neliöiseen kaksioon. Asutaan vuokralla HOAS:in opiskelijakämpässä. Mä oon suosinut opiskelija-asuntoja koko korkeakouluopintojen ajan, sillä vuokrat on niin huomattavasti alhaisempia kuin muissa vuokra-asunnoissa. Opiskelijana rahat saattaa muutenkin olla vähän tiukilla, joten itse mieluummin säästän asumiskustannuksissa kuin tingin muusta elämisestä. Opiskelijahuoneistot ei kylläkään aina oo parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta mulla on käynyt tosi hyvä tuuri niin aikaisempien kuin tämänkin asunnon kanssa.

Tämä asunto rempattiin ennen meidän muuttoa lähes lattiasta kattoon, joten oli aivan ihana muuttaa tänne. Myös vesi, sähkö ja netti sisältyy vuokraan, mikä on tietysti pelkkää plussaa! HOAS:in  "perheasunnoissa" riittää, että toinen pariskunnasta on opiskelija, joten asutaan tässä todennäköisesti vielä mun valmistumisen jälkeenkin, koska Henrin opinnot jatkuu vielä muutaman vuoden.

Haha, sohvapöydän alla näkyy murto-osa opparia varten lainatuista kirjoista... Tuo jalkalamppu on jo löytänyt uudelle sijainnille, eli se ei enää tossa kohdassa törrötä. :D Meidän ruokapöytänä toimii oikeastaan Henrin vanha työpöytä, mutta toi ajaa asiansa oikein hyvin! Hankittiin myös viime viikolla vanhan tv-tason tilalle uusi. Löysin Tori.fi:stä meille ihan täydellisen yksilön, jonka pinnan edellinen omistaja oli päällystänyt tuollaisella marmorikuvioidulla teipillä. Love it ♥

Opiskelijakämpissä ei saa iskeä nauloja seiniin, vaan ainoastaan niitä varten viritettyihin listoihin. Meillä oli aika operaatio saada toi seinäpeili oikeaan kohtaan roikkumaan valkoisen kettingin avulla, mutta onnistuttiin mun mielestä aika hyvin! 

Tällaselta tosiaan näyttää meidän olkkarissa. Kuvat on vähän eri aikaan räpsitty, joten älkää ihmetelkö kun jotkut pienet jutut vaihtaa paikkaa kuvien välissä. :D 

Mitäs tykkäätte? :) 

Ja hei, linkkailkaa mulle omia sisustuspostauksia jos ootte sellasia tehneet, kävisin mielelläni lukemassa! 

Kesä, työharjoittelu ja Sri Lanka

Oon ihan mestari unohtamaan kaikki velvollisuudet viikonlopun ajaksi, ja maanantain koittaessa monesti kaikki asiat iskee tajuntaan ihan yllättäen. Tää viikko alkoi taas tuhat asiaa mielessä. 

Kirjoitin joulukuussa tässä postauksessa mun pläneistä lähteä kesäksi työharjoitteluun  Sri Lankaan. En ookaan täällä blogin puolella sen jälkeen tästä puhunut, mutta hotellin, johon mun piti alunperin mennä, avaaminen venyy parilla kuukaudella ja mun suunnitelmat muuttuivat siinä samalla. Sain yhteydenoton toisesta kivasta hotellista Hikkaduwa-nimisestä kylästä. Nyt, kun on pitänyt sumplia kaikki alusta asti uuden hotellin kanssa, en oo vieläkään päässyt ostamaan lentolippuja ja hankkimaan viisumia. Oottelen edelleen tietoa mun harjoittelun alkamispäivämäärästä, joka pitäisi olla jo alle kuukauden päästä.

Kymmeniä kysymyksiä pyörii päässä. Mitä jos sairastun? Hommaanko paikallisen puhelinliittymän? Mitä pakkaan mukaan kolmeksi kuukaudeksi? Tulenko olemaan yksinäinen? Mitä jos joudun onnettomuuteen? Onko paikallinen työtahti liian raskas mulle?

Mua jännittää ihan hulluna jättää kaikki tutut ja turvalliset asiat muutaman kuukauden ajaksi. Mua jännittää miltä musta tuntuu, kun lennän kolmella eri lennolla täysin tuntemattomaan kohteeseen. Jännittää, miten pärjään. Mutta kyllähän mä pärjään. Tiedän kyllä saavani asiat järjestykseen, kun nyt vain saisin allekirjoitetun työsopimuksen haltuuni. Tässä on vielä paljon järjesteltävää, mutta oon kuitenkin aika luottavaisin mielin.

Aika menee niin törkeän nopeasti, että kohta jo huomaan pakkaavani tavaroita. Kohta mua tullaan hakemaan Colombon lentokentältä ja pääsen näkemään huoneen, jossa asun seuraavien kuukausien ajan. Eniten odotan kaikkea sitä, mitä opin itsestäni reissun aikana. Uutta näkökulmaa elämästä ja itsestäni sekä varmuutta siitä, että pärjään yksin vaikka toisella puolella maapalloa.

Kaikki tulee menemään just hyvin.

Kuvat: Ani / naked truth

Pieni aprillipäivätarina

Huhtikuun ensimmäisen päivän kunniaksi tulin kertomaan teille tarinan! 

 

Oli aprillipäivä vuonna 1998 (?). Olin päiväkodissa ja mulle oli sinä päivänä valjennut, mitä aprillipäivä tarkoittaa. Makoilin tarhan pihan kallioilla ja mietin kuumeisesti, minkä aprillijekun keksisin. Näin suuren muuttolintuparven lentävän taivaalla, ja silloin keksin sen.

Äiti tuli hakemaan minua tarhasta. Hän laittoi mut auton takapenkille ja lähdettiin ajamaan kotiin päin. Halusin heti kertoa keksimäni aprillipilan.

Minä: Mä en nähnyt tänään yhtään lintua.

Äiti: Aijaa.

Sitten en kehdannutkaan enää sanoa että aprillia, aprillia. Sen pituinen se.