Oh yes, the past can hurt...

...but the way I see it; you can either run from it or learn from it.


Kuvittele, että on seurustelusuhteenne toinen vuosipäivä. Juokset koko päivän koulussa ja töissä, ja mietit, ehtisikö jossain välissä käydä hakemassa pienen lahjan toiselle ison päivän kunniaksi. Ihmettelet ystävältäsi pitkin päivää satelevia tekstiviestejä: "Miten sulla menee? Voin tulla milloin vain sun luo." "Voin tulla kahville ihan milloin vaan." "Tuun moikkaamaan sua töihin." "Oon niin pahoillani, kun en ehtinyt tulla moikkaamaan sua töihin. Voin tulla sun luokse kun pääset kotiin." Vastaat, että kiitos ehdotuksesta, ja että maailma ei kaadu siihen, että hän ei tällä kertaa kerennytkään moikkaamaan töihin. Ehdotat toista päivää tapaamiselle, haluathan sentään viettää tämän illan juhlistaen toista vuosipäivää poikaystävän kanssa.

Kuvittele työpäivän jälkeen hyppääväsi pois bussista yhteisen kodin vieressä. Hymy nousee kasvoillesi, kun näet ikkunasta kynttilöiden palavan asunnossa. Kiirehdit kotiovelle ja löydät kotoa poikaystäväsi tyhjä ilme kasvoillaan. Oudolta vaikuttanut tilanne on kuitenkin ohi pian, ja istut valmiiseen ruokapöytään. Juttelette normaalisti kaikesta, kunnes syötyänne toinen muuttuu todella surullisen oloiseksi. Outo tilanne puolta tuntia aikaisemmin palaa mieleen. Ensimmäinen ajatus on, että joku on kuollut. "Mitä on tapahtunut? Mikä sulla on?", kysyt huolestuneena. Poikaystäväsi saa hetken hiljaisuuden jälkeen sanottua ainoastaan, että on vienyt tavaroitaan pois asunnostanne. Hän tarvitsee aikaa miettiä, onko suhde sitä, mitä hän haluaa.

Kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta. Viilto suoraan sydämeen. Yhtäkkiä kaikki on palasina. Et voi uskoa tilannetta todeksi, itket ja täriset, ahdistaa. Samana iltana poikaystäväsi on poissa. Samana iltana aikaisemmin mainittu ystäväsi istuu vieressäsi sohvalla lohduttamassa.

Vajaat kaksi vuotta sitten maaliskuussa mulle kävi näin. Elämä meni hetkellisesti aivan sekaisin. Koulussa oli pakko käydä, sillä olisin muuten muumioitunut kotisohvalle. Ensin ajattelin, että minkäs tälle voi, ei toista voi pakottaa jäämään, kyllä mä pärjään yksinkin. Hautasin tunteet ja jatkoin elämää. Jossain vaiheessa jopa ihmettelin, että miten pärjään näin hyvin. Totaalinen romahdus tapahtui kuitenkin vasta kuukauden jälkeen. Erosta toipuminen vaatii aina aikaa, mikään muu ei paranna. Sen ainakin tästä opin.


Nykyään olen onnellisessa, vakaassa parisuhteessa. Olen varma, että jos eroajatuksia tulisi mieleenkään jommalle kummalle, niistä kyllä keskusteltaisiin ennen lopullisia päätöksiä. En kanna kaunaa edellisen suhteen päättymisestä, olisin vain ollut iloinen, että mullakin olisi ollut joku aavistus tulevasta. Että olisin saanut edes jonkinnäköisen ennakkovaroituksen ja aikaa sulatella asiaa. Vielä pahemman tilanteesta teki se, että tieto erosta oli levinny kaveripiirissä päivän aikana, ennen kuin itse sain tietää asiasta.

Olen iloinen, etten ole tullut kyyniseksi ja alkanut suhtautua epäilevästi uutta suhdetta kohtaan. Lukioaikaisessa, yli vuoden kestäneessä suhteessani sain sietää vaikka minkälaista paskaa, siitä en edes aloita. Oli pettämistä, valheita, epäkunnioitusta. Jälkikäteen sitä miettii, miten tuollaista käyttäytymistä on vain katsellut vierestä. Tuollaiset asiat kun saattavat jättää syvät arvet, joita ei ihan helposti korjatakaan.

Tämän postauksen tarkoitus ei tosiaankaan ole olla minkäänlainen hyökkäys ketään kohtaan. Halusin vain kirjoittaa ja jakaa oman tarinani siitä, mitä olen joskus kokenut ja tuntenut. Erot eivät ikinä ole helppoja, mutta uskon tämän jollain tavalla vahvistaneen minua.

19 kommenttia

  1. Voi että mikä kokemus sulla on ollut, ihan kamalaa :o Onneks nyt oot kuitenkin parisuhteessa missä noin ei toimittais<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä tuntui silloin ja jälkeenpäinkin aika uskomattomalta, mutta asiat menee aina niin kuin niiden on tarkotus mennäkin :) Kiitos Jenica kommentistasi ja sympatioista<3

      Poista
  2. Voi ei, toi on varmasti ollu ihan kauheeta! Pelottavaa, kuinka asiat voi muuttua ihan toiseks noin lyhyessä ajassa. Aamulla kaikki on hyvin ja illalla asiat voi ollaki jo ihan toisin. Osaan kuvitella, millanen isku ja järkytys toi on ollu.. Onneks aika parantaa haavat ja vastoinkäymiset vahvistaa! Ja ihanaa, että oot nyt onnellisessa parisuhteessa ja elämä toivottavasti hymyilee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janina, kiitos kivoista sanoistasi :) Tilanne tosiaan tuli mulle silloin niin yllätyksenä, siitä syystä järkytyskin oli astetta pahempi! Toi on ihan totta, että aika pelottavaa ajatella miten joskus niin lyhyessä ajassa saattaa tapahtua totaalinen muutos! Vastoinkäymiset tosiaan vahvistaa ja ilman tätäkään ikävää tapahtumaa en nyt olisi tässä elämäntilanteessa =)

      Poista
  3. Hei ja jään ehdottomasti lukijaksi! Sulla on tosi kivan olonen blogi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei aivan ihana kuulla, että tykkäsit ja kiva että jäit seurailemaan! :) Mäkin lueskelin eilen sun postauksia läpi, sullakin on tosi kiva blogi! :)

      Poista
  4. Elämä koulii, lapseni <3 Jokainen kohtaamamme ihminen jättää meihin jäljen. On itsestämme kiinni, miten niitä jälkiä käsittelemme ja mitä niistä opimme. Nauti ja iloitse nyt täysillä siitä, mitä sinulla on - paljon ja hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, näinhän se menee :) Kiitos kommentista :)<3 ja nautin tosiaankin!

      Poista
  5. Erot eivät kyllä koskaan ole helppoja :/ Niistä onneksi pääsee jossain vaiheessa yli ja pystyy taas nauttimaan elämästa antaen uudelle rakkaudelle mahdollisuuden :) Ihana ja koskettava teksti ♥

    VastaaPoista
  6. Milla. Sinä kirjoitat todella hienosti. Muistan tämän tilanteen. Mutta onneksi olet vahva nuori nainen ja selvisit siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Pia, kiitos niin paljon kommentista ja sanoistasi <3 Yllättäviä käänteitä ja tilanteita tulee välillä eteen, onneksi niistä selvitään. Olipa päivän piristys ku huomasin että oot jättänyt kommentin! :)

      Poista
  7. Voi ei, tulipa inhottava olo siun puolesta!! ;( Ero on aina paha paikka, ja siitä toipuminen voi kestää kauankin..ja varsinkin jos toinen on tehnyt jotain tuollaista :( Onneksi olet tällä hetkellä paremmassa suhteessa nykyisen poikaystäväsi kanssa! ♥ :)
    Ps. aivan ihania nuo kuvat siusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se tilanne silloin jollain tapaa myös pääsi vähän karkaamaan käsistä, tuskin hänenkään oli tarkoitus levitellä asiaa ennen keskustelua mun kanssa :) Kiitos kovasti <3

      Poista
  8. Ikävää että olet joutunut kokemaan eron, mutta uskon että olet vahva nainen ja olet selvinnyt siitä hetkestä. Tsemppiä jatkossakin sinulle ja nauti toki elämästä ihanan ihmisen vierellä <3
    http://kadrilautala.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi ja piristävästä kommentista <3 Onneksi kaikesta selvitään hyvällä asenteella ja uskolla siihen, että kaikki kääntyy parhain päin :) Käyn heti vierailemassa sun blogissa! :) Kivaa viikon jatkoa sinulle <3

      Poista
    2. Oi ihana kommentti sulta tuli :) kiitos paljon <3 Kiva saada itekki piristäviä kommentteja :) http://kadrilautala.blogspot.fi/

      Poista
  9. Hei täähän kuulostaa aivan mun edelliseltä erolta! Paitsi että mulle soitettiin puhelimella. Muttajoo, olis kyllä ollut todella kiva, jos olis osannut jotenkin varautua asiaan etukäteen. Mulla kesti tosi kauan toipua erosta, kun se tuli niin suurena järkytyksenä ja sen hyväksyminen oli niin kamalan vaikeaa. Mutta, kyllähän siitä kokemuksesta myös oppi todella paljon, ja ainakin mun usko siihen, että selviän aika monesta vahvistui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sofia-raukka! :( Suhteen päättäminen puhelimitse on kyllä niin epäreilua jätettyä osapuolta kohtaan. Kyllä pitäisi antaa mahdollisuus keskustella asiasta ihan kasvotusten ja olla vielä sillä hetkellä tukena, jos toinen sitä tarvitsee.. Näköjään ollaan käyty läpi aika samanlainen kokemus, onneksi molemmat ollaan pystytty jatkamaan vahvempina eteenpäin :)

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni! ♥

Instagram: millamarinak
Snapchat: millamarinak
Youtube: Milla Kantonen